No, nosta nyt vaikka satatonnii.

Hellou ystavat ja suku!
Alkaa kuulkaas olla meilla pojilla jo reilu viikko Ulan Batoria takana - kyllapa aika rientaa! UBhan ei varsinaisesti kaupunkina ole mikaan reppureissaajan mekka; merkittavimmat nahtavyydet on parissa paivassa koluttu ja sitten kun on aikansa harhaillut pakokaasunkatkuisilla kaduilla alkaa mieli jo halajamaan maaseudun raikkauteen.
Tylsaksi aika ei sentaan ole paassyt kaymaan: viikonloppuna oli pienimuotoiset naamiaisbileet yhdessa artgalleryssa, teemana oli mustalaisuus - eli meidan ei tarvinnu paljoo satsata rekvisittaan. :) Paul on myos tehnyt jo kahteen otteeseen pitsaherkkua - eli ruuissa on pysytty! Kaiken huipuksi tavattiin tanaan paikallisella keskusaukiolla, Tshingiksen valvovan silman alla, ystavamme Matti ja Anu Uukuniemelta (Tuo mystinen kyla jossa jokatoisesta lapsesta kasvaa reissuruuna.) - eli tuttujakin taalla pyorii.
Joo, siina olikin ajatusviivaa ja kuluneita fraaseja kerrakseen. Totuus kuitenkin on etta meininkia on riittanyt. Paul tuli tuossa juuri toista ja mainitsi etta tanaan olisi paikallisen salibandyporukan treenit, ilmeisesti me ollaan nyt menossa sinne esittelemaan suomalaista osaamista. Allekirjoittaneen jalat on kylla ihan muussia eilisesta vuorenvalloituksesta mutta eikohan se siita lahde. Mahtavat maisemat taalla heti kun vahan raaskii kavella, pitaa laittaa kuvamateriaalia.
Ilokseni voin muuten kertoa etta Kiinan viisumit kaytannossa jo lammittavat taskunpohjiamme! Meinasi jo alkaa tuntumaan hankalalta, kun selvisi etta junaliput ei kelpaa eli exit lentolippu on ehdoton vaatimus jos mielii lohikaarmeiden maahan. Kohtalo oli kuitenkin meille suopea ja tapasimme paikallisessa rarvintolassa espanjalaisen herrasmiehen nimelta Don Carlos. Han johdatti meidat seuraavana paivana matkatoimistoon josta saimme ostaa noin viidella eurolla "lentoliput" Pekingista Tokioon. Viisumitiskilla ne menivat taydesta kuin vaara raha, ja lokakuun alkupuolella pitaisi nyt siis tuon luvatun mantereen avata meille sylinsa. Jiihaa.
Lahitulevaisuus on myos kutkuttava! Huomenna lahdetaan Matin ja Anun kanssa maaseudulle eraan luostarin lahistolle kansallispuistoon vaeltelemaan. Toivottavasti loydetaan halpa&hyva jurtta josta tehdaan basecamppi. Mutta talla eraa adioos!

- Traveller Heikki

Pitka aamu Veikko Lavin parissa.

Nyt se sitten tapahtu! On oltu niin kauan reissussa etta oli pakko menna youtubeen kuuntelemaan kotosuomalaisia turvallisia ja rauhoittavia sointuja. Aamukahvihetki tietokoneen ja tiskikasan parissa on venahtanyt jo kolmannen tunnin puolelle. Tosin ei kylla voi pelkasta laiskottelusta puhua; Kiinan viisumi on nimittain muodostunut meille projektiksi, jota kaiken epamaaraisen vellovan lekottelun lomassa maaratietoisesti tyostetaan. Tama ei luonteeltaan ole mitaan erityisen lepposaa puuhaa. Tuo 6000km muuri joka erottaa meidat haaveidemme valtakunnasta alkaa osoittautua yha jylhemmaksi.
Kiinalla lienee jonkunlainen viha rakkaus suhde turismiin ja reissaajan retkuihin joita se toisaaltaa kutsuu kaihoten luokseen - samaan aikaan nauraessa Mongolian suurlahetyston vastaanottovirkailijan suulla: "Vai meinasitte saada viisumin ilman lentolippuja, matkasuunnitelmaa ja hotellivarausta? Ei pojat EI!" Ehei, njet, noway, nada, taa ei tuu toimii. Lohduttaisiko joku laihoi, kalpeita, suomipoikii?
Onneksi meilla ei ole kiire ja olemme kuitenkin aikalailla perustyytyvaisia veijareita. Lahdetaan nyt rauttikselle ostamaan meno-paluu lippu Pekingiin, josko se kelpaisi krantuille Kiinalaisille. Sitten pitaa viela taikoa hostellivaraus ilman pankkikorttia ja aletaan jo olla voiton puolella. :)
Ulan Batorin huudit alkaa olla jo hallussa. Taalla tosin rakennetaan sellaisia elementtihirmuja jokapuolella etta varmasti 5 vuoden paasta UB on kuin aivan toinen kaupunki. Olen taalla kuljeskellessani syvasti ihmetellyt ihmisten loputonta vimmaa aina vaan purkaa ja rakentaa. Onkohan sellaisella raksaporukalla joka saa kerrostalon valmiiksi jonkulaista karonkkaa, niin kuin esim. teatterivaella on tapana? Kai siita tulee jollain tapaa aidillinen, synnyttanyt olo kun saa projektin paatokseen? Oli se sitten legolinna tai vesitorni.
Ystavamme Paul opettaa taalla Ulan Batorin international Schoolissa peruskoulun ensimaista luokkaa, ja kavimme eilen katsomassa hanen opetuslastensa laulu- ja lukunnaytosta. Mainio meininki! Taman lisaksi ollaan tehty pitkia kavelyretkia ja elelty aikalailla rauhaisasti. Loppukuun varalle suunniteltiin josko vuokraisimme jotkut mopon/kevarin tapaiset pelit ja huristeltaisiin kolmestaan maaseudulle. Taalla kaupungissa ei kylla huvittaisi juuri ajella, paikallisilla Keke Roospereilla on aika ronskit otteet.

Nyt kaupungille. Tsaau!

Pikakahvia ja muutama Munkki!

Tsaukki!

Vuorien katveesta, Chingis Khaanin syntysijoilta, hamyisen Paulin kampilta loysi reissukaksikko itsensa ihmettelemasta.. Matka oli alkanut!

Muinaiselta tuntuu aika kun tallustimme paattavaisina Moskovan katuja taydessa kaatosateessa, vailla ruplia tai paamaaraa. Lukuisia vaarinkasityksia ja harhaanjohtavia vihjeita rikkaampana, loysimme tien kaikkein pyhimpaan: kaukojunien lipputiskille.

No, liput lunastimme ja niin myyttinen Mongolia oli taas askeleen lahempana. Edessa oli kuitenkin viela jonkun verran kiskojen kolinaa ja Siperian tundraa.

Pieni hytti, nelja kovaa makuualustaa ja ahtahat kaytavat. Siinakos se oli 5 paivaa vierahtava?Olimme kuitenkin alusta pitaen tyytyvaisia sopukkaamme, jopa innoissamme (tyhmia kun ollaan!). Kaikenkaikkiaan yota paivaa kulkeminen ja ajantajun menettaminen sopivat vetelehtija-luonteellemme erinomaisesti. Maisemien vilistessa ja pikakahvin tiristessa lipuivat paivat eteenpain ja viimein koitti aamu Ulan Batorin aurinkoisella asemalla. Lapyt konduktoorin kanssa, rinkat ulos ja itse perassa! 

Hyppasimme suoraan juonittelevien Mongolialaisten keskuuteen. Kaikki halusivat meidan yopyvan juuri heidan majatalossaan. Varsinainen aamuhamaran kosiskeluriitti! Naps! ja olimmekin jo tyytyvaisina UB Guesthousen huomassa, rinkka purettuna ja peitto korvissa. Silkkaa magiaa. 

Nokosten ja junahoperoisen paan selvittelyn jalkeen suunnistimme Baattorin ytimeen: Ripaus karua itaa, tuttua lantta ja ymparoivien vuoristojen tuomia tuulia. Maistuu, maistuu! Seuraava askeleemme oli tavata ystavamme Paul. Muutama tekstiviesti ja kohta mies asteli meita kohti katta heiluttaen. Menimme yksissa tuumin aterioimaan ja jutustelemaan Mongolian ihmeista ja meidan kommelluksistamme. Naurun ja tarinoiden siivittamien tuntien jalkeen Paul ehdotti suuressa vieraanvaraisuudessaan etta josko tulisimme hanen luokseen asustamaan. Se vasta saikin reissumiehet riemusta suunniltaan ja seuraavana paivana asetuimme kiitollisina Paulin asunnolle budjailemaan. 

Taalta heranneenna, hymyssa suin...   T: Edmund 

Ja Aiti, oon kunnossa! :)

Wuuhaa! Ulan Bator on taynna hurjia autonrotiskoja hurjapaisine kuskeineen, likaisten kujien rujoa kauneutta ja miellyttavaa pikkukaupungin tuntua ruuhkaisilla paakaduilla. Paikallisen temppelin portailta kelpaa katsastella auringon kultaamia vuorenhuippuja vilpoissassa syystuulessa. Valilla voi pistaytya temppelin sisalla tervehtimassa pienen talon kokoista kultaista Buddhaa, tai kayda seuraamassa pikkumunkkien oppituntia. Riittaa kalpeilla suomipojilla sulattelemista. Paulin kamppa on yhta miellyttava kuin omistajansa.

   Jjees, paljon terveisia sinne pohjolaan! Heittakaahan kommenttia ja kertokaa kuulumisia! Ja ainiin, miun kannykka ei toimi taalla ja Eikankin luuri taitaa vahan temppuila, eli alkaa ihmetelko jos ei heti kuulu vastausta. Pyritaan paivittamaan tata blogia aina kun mahdollista. Heippa! 

T: Hegemond Hebertos 

Jännitystä ja kipinöintiä

Heei!

Kiitos ja kumarrus Gnurfu tästä sivustosta! Kerrassaan leppossaa. Ois voinut jäädä allekirjottaneilta ajatusleikin tasolle tämä blogin työstäminen, ilman kaltaistasi moniosaajaa. Tänks.
Näin siis on tosiaan käynyt että huomenna, jos Luoja suo, kiiruhtaa Kouvolan asemalla kapsäkit heiluen kaksi väkivahvaa hahmoa kohti jo malttamattomana odottelevaa Tolstoi-junaa.
Liput Moskovaan on varattu hyvissä ajoin, niin kuin kunnon matkailijan kuuluu. Reitti on selvä ja Kouvolasta eteenpäin seuraavat kymmenen tuntia on tarkasti suunniteltu. Sitten Moskovasta alkaakin improvisoiva osuus.
Pakko myöntää että vähän jo mahanpohjassa tuntuu ja kutkuttaa. Tätä on odotettu kauan, ja on ihmeellistä että siitä tulee nyt vihdoin totta. Paljon on ollut puhetta ja pintapuolista valmistautumista, hyvin vähän mitään konkreettista. Yllätyksiä me lähdemme hakemaan. Niitä sitten raportoimme aina tänne reissublogiin - pitäkää penkeistänne kiinni kun lueskelette, ystävät rakkaat!

- Hoo-eno, a.k.a Hebertos

Pohjustus

Hei kaikille!

Loin Heikille ja Eikalle reissublogin, minne pojat voivat päivittää kuulumisiansa olivat he missä päin mualimaa hyvänsä (kunhan siis nettiin pääsevät). Blogin lukijat voivat myös kommentoida ja kysellä pojilta mitä mieleen juolahtaa.

Levittäkää blogin osoitetta kaikille tutuille ja perheenjäsenille!

Huomenna starttaa reissu Kouvolasta Moskovaan ja sitä kautta Mongoliaan. Kaikkea hyvää, turvallista matkaa ja paljon uusia kokemuksia toivotellen Pantse.