Nyt se sitten tapahtu! On oltu niin kauan reissussa etta oli pakko menna youtubeen kuuntelemaan kotosuomalaisia turvallisia ja rauhoittavia sointuja. Aamukahvihetki tietokoneen ja tiskikasan parissa on venahtanyt jo kolmannen tunnin puolelle. Tosin ei kylla voi pelkasta laiskottelusta puhua; Kiinan viisumi on nimittain muodostunut meille projektiksi, jota kaiken epamaaraisen vellovan lekottelun lomassa maaratietoisesti tyostetaan. Tama ei luonteeltaan ole mitaan erityisen lepposaa puuhaa. Tuo 6000km muuri joka erottaa meidat haaveidemme valtakunnasta alkaa osoittautua yha jylhemmaksi.
Kiinalla lienee jonkunlainen viha rakkaus suhde turismiin ja reissaajan retkuihin joita se toisaaltaa kutsuu kaihoten luokseen - samaan aikaan nauraessa Mongolian suurlahetyston vastaanottovirkailijan suulla: "Vai meinasitte saada viisumin ilman lentolippuja, matkasuunnitelmaa ja hotellivarausta? Ei pojat EI!" Ehei, njet, noway, nada, taa ei tuu toimii. Lohduttaisiko joku laihoi, kalpeita, suomipoikii?
Onneksi meilla ei ole kiire ja olemme kuitenkin aikalailla perustyytyvaisia veijareita. Lahdetaan nyt rauttikselle ostamaan meno-paluu lippu Pekingiin, josko se kelpaisi krantuille Kiinalaisille. Sitten pitaa viela taikoa hostellivaraus ilman pankkikorttia ja aletaan jo olla voiton puolella. :)
Ulan Batorin huudit alkaa olla jo hallussa. Taalla tosin rakennetaan sellaisia elementtihirmuja jokapuolella etta varmasti 5 vuoden paasta UB on kuin aivan toinen kaupunki. Olen taalla kuljeskellessani syvasti ihmetellyt ihmisten loputonta vimmaa aina vaan purkaa ja rakentaa. Onkohan sellaisella raksaporukalla joka saa kerrostalon valmiiksi jonkulaista karonkkaa, niin kuin esim. teatterivaella on tapana? Kai siita tulee jollain tapaa aidillinen, synnyttanyt olo kun saa projektin paatokseen? Oli se sitten legolinna tai vesitorni.
Ystavamme Paul opettaa taalla Ulan Batorin international Schoolissa peruskoulun ensimaista luokkaa, ja kavimme eilen katsomassa hanen opetuslastensa laulu- ja lukunnaytosta. Mainio meininki! Taman lisaksi ollaan tehty pitkia kavelyretkia ja elelty aikalailla rauhaisasti. Loppukuun varalle suunniteltiin josko vuokraisimme jotkut mopon/kevarin tapaiset pelit ja huristeltaisiin kolmestaan maaseudulle. Taalla kaupungissa ei kylla huvittaisi juuri ajella, paikallisilla Keke Roospereilla on aika ronskit otteet.
Nyt kaupungille. Tsaau!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hola! hyvin tuntuu pyyhkivän :) jätkät päässy samantien elementtiinsä. nyt otatte vaan lunkisti, ja siemailette elämyksiä meidän muittenki puolesta :D
Toi skootterireissu varmasti toimii. vanha hyväksi koettu resepti ;)
turku on vakaalla pohjalla, enenevissä määrin alan rakastaa tätä kaupunkia. Teitä odotellessa, laitan paikat kuntoon :D
T: Heikki P.
Morjens pojat!
Mukavalta kuulostaa reissu! Parasta tuo kiireettömyys ja turhan hötkyilyn unohtaminen. P kysyy miten ne viisumit meinaatten sieltä Mongoliasta hankkia? Ja heti rupes tulee neuvoja: hyvä suunnitelma Kiinassa liikkumisesta, mitä haluatte siitä paljoudesta nähdä.
Reissunjatkoja toivottavat TPNR ja terkut muillekin palstalla roikkuville sukulaisille!
Heze ja Eezau, huimalle reissulle lähitte, en muuta sano :o Jospa iteki joskus vielä pääsis yli 500km suomen rajojen ulkopuolelle.. tuskin? HeikkiTku mainosteli tätä teidän blogia, pitihän se katsastaa. Kuulumisia tänne?
Kontioranta rullaa paikallaan, voin kuvitella miten Iso ikävä Eikalla on tänne. Ei kyllä liikaa hommia, ei oikeestaan mitään. Vielä päälle 3kk selvitettävänä, monta elokuvaa ja vielä enemmän Voicee. (Vihreen)harmaata arkee :E
Kuopio myös vielä paikallaan, lomat pyörii sielläpäin. Ei mitään erikoista, Sanna-Mariki voi hyvin :P Tanssijalkaa vipattais kyllä. Harmi ettei keretty törmäilemään ennen tuota teidän reissua. Reissun jälkeen sitte jotai jameja pystyyn ! Khyl..
Kirjotelkaahan ihan reilusti juttua, nii kuulee. Kuvia kans. Jie. Palaillaan.
Lähetä kommentti