Vuorien katveesta, Chingis Khaanin syntysijoilta, hamyisen Paulin kampilta loysi reissukaksikko itsensa ihmettelemasta.. Matka oli alkanut!
Muinaiselta tuntuu aika kun tallustimme paattavaisina Moskovan katuja taydessa kaatosateessa, vailla ruplia tai paamaaraa. Lukuisia vaarinkasityksia ja harhaanjohtavia vihjeita rikkaampana, loysimme tien kaikkein pyhimpaan: kaukojunien lipputiskille.
No, liput lunastimme ja niin myyttinen Mongolia oli taas askeleen lahempana. Edessa oli kuitenkin viela jonkun verran kiskojen kolinaa ja Siperian tundraa.
Pieni hytti, nelja kovaa makuualustaa ja ahtahat kaytavat. Siinakos se oli 5 paivaa vierahtava?Olimme kuitenkin alusta pitaen tyytyvaisia sopukkaamme, jopa innoissamme (tyhmia kun ollaan!). Kaikenkaikkiaan yota paivaa kulkeminen ja ajantajun menettaminen sopivat vetelehtija-luonteellemme erinomaisesti. Maisemien vilistessa ja pikakahvin tiristessa lipuivat paivat eteenpain ja viimein koitti aamu Ulan Batorin aurinkoisella asemalla. Lapyt konduktoorin kanssa, rinkat ulos ja itse perassa!
Hyppasimme suoraan juonittelevien Mongolialaisten keskuuteen. Kaikki halusivat meidan yopyvan juuri heidan majatalossaan. Varsinainen aamuhamaran kosiskeluriitti! Naps! ja olimmekin jo tyytyvaisina UB Guesthousen huomassa, rinkka purettuna ja peitto korvissa. Silkkaa magiaa.
Nokosten ja junahoperoisen paan selvittelyn jalkeen suunnistimme Baattorin ytimeen: Ripaus karua itaa, tuttua lantta ja ymparoivien vuoristojen tuomia tuulia. Maistuu, maistuu! Seuraava askeleemme oli tavata ystavamme Paul. Muutama tekstiviesti ja kohta mies asteli meita kohti katta heiluttaen. Menimme yksissa tuumin aterioimaan ja jutustelemaan Mongolian ihmeista ja meidan kommelluksistamme. Naurun ja tarinoiden siivittamien tuntien jalkeen Paul ehdotti suuressa vieraanvaraisuudessaan etta josko tulisimme hanen luokseen asustamaan. Se vasta saikin reissumiehet riemusta suunniltaan ja seuraavana paivana asetuimme kiitollisina Paulin asunnolle budjailemaan.
Taalta heranneenna, hymyssa suin... T: Edmund
Ja Aiti, oon kunnossa! :)
Wuuhaa! Ulan Bator on taynna hurjia autonrotiskoja hurjapaisine kuskeineen, likaisten kujien rujoa kauneutta ja miellyttavaa pikkukaupungin tuntua ruuhkaisilla paakaduilla. Paikallisen temppelin portailta kelpaa katsastella auringon kultaamia vuorenhuippuja vilpoissassa syystuulessa. Valilla voi pistaytya temppelin sisalla tervehtimassa pienen talon kokoista kultaista Buddhaa, tai kayda seuraamassa pikkumunkkien oppituntia. Riittaa kalpeilla suomipojilla sulattelemista. Paulin kamppa on yhta miellyttava kuin omistajansa.
Jjees, paljon terveisia sinne pohjolaan! Heittakaahan kommenttia ja kertokaa kuulumisia! Ja ainiin, miun kannykka ei toimi taalla ja Eikankin luuri taitaa vahan temppuila, eli alkaa ihmetelko jos ei heti kuulu vastausta. Pyritaan paivittamaan tata blogia aina kun mahdollista. Heippa!
T: Hegemond Hebertos
3 kommenttia:
Millonkas se ruoka ei sinulle maistuisi Eikka T:Janita ja Jasmin .
Hieno kuulla onnistuneesta Siperian ylityksestä,elämyksellisiä päiviä sinne vaan.Täällä kaikki ennallaan,mutta Tepsu ei juurikaan enää pissaile sisälle.T.Jussi ym.
Aijjjaijjai kyllä se mieli halajais tien päälle ihan liikaa. Tais olla vikatikki tän blogin tekeminen; lähen kohta juoksee ja otan teidät kiinni!!
Aamu kasista ilta kymppiin kouluhommien parissa alkaa puuduttamaan. Olkaa riemuissanne vapaudestanne!!
Ja komppaan Jussia ynnä muita mitä Siperian ylitykseen tulee. Aika once in a lifetime keissi varmaanni juu.
Kaikkea hyvää edelleen ja pysykää pirteinä! Saithan Heikki sen Thaimaa-Antin yhteystiedot?
Panche
AEI: Kiva kuulla, että kaikki hyvin!Jannen kaa lähetään tampereelle kisoihin viikonloppunna. Hyvin menneepi ja teille lokoisia oltavia!!!!! T:AEI
Mukava kuulla!Kurkkasin Ulan Batorin maisemia; aurinkoa, sinistä taivasta,hiekkaa, rauhallista elämänmenoa ja idän mystisiä jumalankuvia. Ottakaahan kuvia ja kirjoittakaa päiväkirjaa, että muistatte tämän ainoalaatuisen matkanne!Täällä päivät lyhenee, aurinko loittonee ja viileys tulee...Nautittavia reissupäiviä teille!Äiti
Lähetä kommentti