"Hello! T-shirt?"

...Tai vaihtoehtoisesti "Hello! dvd? Hello! boatrip?" Kiinalaiset on kovia kauppamiehia - taittaakohan reissukaksikko matkaa kohta tusinatuotetut Olympiapaidat paallaan?

Ei kai sentaan, mutta pakko myontaa etta aasialaisilla on hyva nena jenien peraan. Turismi ylettaa lonkeronsa myos muuten niin viattomaan Kiinan. No ei vaan, selvahan se on kun pelkastaan tallaineset rahjaiset kulkurit kuin mie ja Eino kannetaan rahavoissamme ihan havyttoman suuria summia samalla kun paikalliset laihtuu.

Vaan eipa kylla olla lihomaan paasty myokaan! Laiskat paivat Ulan Batorissa ovat historiaa ja hetki sitten tutuiksi tulleet Pekingin ruuhkabussit huristelevat jo kaukana, noin 3000km pohjoiseen nykyisesta majapaikastamme Yangshousta. Etelan lampo hellii valtaviksi paisuneita lihaksiamme!

Yangshou on kaikin puolin miellyttava pikkukaupunki jota huikeat pyorehuippuiset vuoret ymparoivat kutsuvina. Matka Pekingista tanne oli aikamoista urheilua, jostain syysta ei maltettu pysya paikallamme kuin muutama paiva kerrallaan ja monta vuorokautta tuli vietettya erinaisissa kulkuvalineissa. 22 tunnin junamatka Pekingista Yichangiin kovilla istumapaikoilla kansanvaunussa, kylki kyljessa nauravien maanviljelioiden kanssa oli mukava kokemus.

Yichangista jatkoimme kevyella kymmenen tunnin rykaisylla Fenghuaniin jossa piti majailla pitempaa. Kaupunki osoittautui kuitenkin lahinna isoksi rihkamakaupaksi joten paatettiin taas nostaa kytkinta. Fenguanissa tavattiin Amerikkalainen travelleri Simat, jonka kanssa kiidettiin kohti Guilinia ja Yangshouta. Taalla on nyt vierahtanyt kolmisen paivaa. Simat on iltakavelylla.

Ei voi kylla muuta kuin myhailla partaansa (joka alkaa Eikallakin jo kasvaa..) kun taalla tepastelee. Lampo ja luonnon vehreys on saanut meidan yleensa niin kiireisen askeleen rauhoittumaan. Paivat kuluu mukavasti kuljeskellessa ja ihmetellessa. Ostettiin pari uutta suomalaista kirjaa. Niin ja nojoo; tanaan lyotiin hynttyyt yhteen kolmen Israelilaisen heppulin kanssa ja vuokrattiin kiipeilyvarusteet plus kaksi opasta paivaksi. Mutta Einari kertoo tasta lisaa. - Hessu kuittaa.

Jjuuh..heissuli vei miunkin puolesta. Tosissaan melekosta vuoristoakrobatiaa oli tanaan tarjolla kaiken kansan katseltavaksi kahden keikarin toimesta . Starttasimme jo aamusella ja saavuimme usvasta kohoaville seinamille luottavaisin mielin. Oppaamme Wind ja Sky pitivat pienet alkulatinat ja sitten mentiin- pain seinaa!

Jannittyneet kasivarret taivaisiin kurottuneena ja suonet pullistellen, jalat taynna rajahdysmaista voimaa puskien ylospain, hikiset kasvot joilla maaratietoinen ja hurjistunut ilme.. sehan oli Hamis-Hege! Vain trikoot puuttuivat. No, olihan se kylla aarimmaisen raskasta ja vaativaa hommaa, monta kertaa joutui noyrtymaan suuremman voiman edessa ja valuttelemaan maan kamaralle turvakoyden varassa. Ja eikun uudestaan! Valilla olo oli epatoivoinen ja tuntui mahdottomalta paasta edes senttiakaan ylospain, mutta muutamat onnistumiset ruhonsa ylos hilaamisessa kuitenkin ravayttivat hymyn huulille. Paivan paatteksi olo oli voipunut, mutta onnellinen. Ruhjeissakin rikastuttiin!

Nyt mielissamme kimaltaa uusi tuntematon. Kultaisten rantojen maa, jonka merituuli viela ehka jonakin onnenpaivana puhaltaa kutreissamme. Menopeleina kaksi vanhaa polkupyoraa. Oppaana yksi (mielellaan uusi) vanha kartta.. Vietnam, here we come!


Naihin hamyisiin tunnelmiin.

Reissuruunaeinari

Vois menna vaikka johonki Kiinalaiseen?

Niin ko Mao Tse Tungin murahti: "Ei sita joka poika Kiinan muurille kiipea."

Ni Haou taalta Pekingista pyorteista. Saatiin lopulta karistettua Mongolian polyt jaloistamme ja hypattiin alkuviikosta junaan kohti Kiinaa. Mongolialaiseen tapaan oli luonnollisesti kaikki nukkumapaikat myyty vahintaan kolmelle eri ihmiselle, eli jos ei halunnut painia paikallisten kanssa muutaman tuuman laverikaistaleesta oli vaihtoehtona kiiveta hattuhyllylle yoksi. Nyt se jo hymyilyttaa.

4:20 Aamuyolla pohjoinen Peking oli aika pimea ja utuinen. Ilman karttaa ja paamaaraa lahdettiin valloittamaan oista miljoonakaupunkia. Eraan Kiinalaisen liikemiehen kavi varmaan pojankloppeja saaliksi ja han tarjoutui opastamaan meidat halvalla pirssilla keskustaan. Sen jalkeen ei tarvittu kuin noin 4 tuntia tehokasta harhailua ja johan hostellin ovet kolisi.
Muutenkin ollaan oltu tehokkaita, 3 paivan ansioluetteloon kuuluu mm. 10km vaellus Kiinan muurilla, kielletty kaupunki, huimaavan kaunis kesapalatsi area, monta kansanravintolaa ja tapotaysia kavelykatuja. Mainio meininki.

Peking on oikeasti ollut ihan hauska yllatys; voi kylla aistia etta taalla on tapahtunut dramaattinen kasvojenkohotus Olympialaisten myota. On vahan satsattu: metrotunnelien lattiasta voi peilata omaa kuvaansa ja kaiteita vaikka nuolla, aivan kaikki on kirjoitettu englanniksi ja lankkareita pyorii katukuvassa. Kiinalaisista tytoista sen verran etta nuo ennen niin luonnonkauniit geishattaret ovat nyt alkaneet kayttaa valkaisevaa meikkia saadakseen kasvonsa nayttamaan lansimaalaiselta. Lopputulos on aika epamaarainen. Vois lahtee liikenteeseen.

Huhujen mukaan bussit ja junat on tukkoon asti myyty moneks paivaksi eteenpain. Ei enteile hyvaa. Meidan alustava suunnitelma olis lahtea tanaan tai huomenna junalla jonkun verran etelaan, ostaa polkypyorat ja rullailla ehka pari viikkoa maaseudulla kylasta kylaan. Saa nahda miten aijien kay.
Terkut Suomeen ja lapyt frendeille. Eihan siina. Tiramisu. Hojo hojo!

Traveller Hessu

Oikastaan tuosta!

Paivaa Baattorista.

Kyllapa ne paivat rientaa ja ilmat viilenee, syksy alkaa saavuttaa Ulan Batorinkin kukkulat.
Viimeiset aurinkoiset paivat ovat saaneet myos reissumiehen urotekoihin erinaisissa ulkoilmaaktiviteeteissa. Kavime mannaviikolla hakemassa rauhaa ja raikkautta Mongolian mahtavasta vuoristosta, joka onkin sita aitoa Mongoliaa ja lahempana sielunmaisemaamme kuin kaupungin melske ja pauke. Lyottaydyimme yhteen paikalle tupsahtaneiden Matin ja Anun kanssa.
Silmailtyamme turistiopasta, silmaamme osui mielenkiintoinen voristoalue Buddha-temppeleineen ja museoineen. Vastasimme kutsuun ja aloimme taittaa matkaa vuorien syliin, kohti tarunhohtoista temppelia. Saavuttuamme paikalle taksimatkan ja parin tunnin patikoinnin jalkeen eteemme tosiaan aukesi Buddha-temppelin...vanhat rauniot. Kavi ilmi etta olimme n. 600 vuotta myohassa. Emme antaneet pienen vaarinymmarryksemme kuitenkaan masentaa mieliamme, vaan nautimme luonnon rauhasta, vuori-ilmasta ja kotoisasta jurtta majoituskesta. Aamusella tepastelimme vuoristoon, oppaanamme vallan velikulta, paikallinen koiruus nimeltaan Timi. Han viitoitti tietamme halki harjanteiden. Kerrassaan seikkailunomainen kokemus!
(Seuraava kertomus ei ole Aitien silmille!) Teimme kommellusrikkaan ja vaarallisen retken Tereljin luonnonpuistoon, kaksipyoraiset ratsuinamme. Kiehtova, noin 80 km matka Tereljiin piti sisallaan mahtavia jokia, pikkukylia, paimenia lampaineen ja lehmineen, ja niita lukemattomia vuorijonoja joita Mongolia on pullollaan. "Pratka on yksi parhaista valineista nahda ja kierrella maata" ,niinkuin Paul sen mahtavasti laittoi. Kaikin puolin upea journee, kaksi pyoraa tosin uuvahti matkalle :)
Extreme-hurjastelun lisaksi olemme pelanneet mongolialaista sahlya, kayneet tevehtimassa kultaista Buddhaa ja syventaneet tietamystamme museoissa.
Ensi viikolla suuntaamme viimein kohti Kiinaa! Jee!

- Traveller Einou