"Hello! T-shirt?"

...Tai vaihtoehtoisesti "Hello! dvd? Hello! boatrip?" Kiinalaiset on kovia kauppamiehia - taittaakohan reissukaksikko matkaa kohta tusinatuotetut Olympiapaidat paallaan?

Ei kai sentaan, mutta pakko myontaa etta aasialaisilla on hyva nena jenien peraan. Turismi ylettaa lonkeronsa myos muuten niin viattomaan Kiinan. No ei vaan, selvahan se on kun pelkastaan tallaineset rahjaiset kulkurit kuin mie ja Eino kannetaan rahavoissamme ihan havyttoman suuria summia samalla kun paikalliset laihtuu.

Vaan eipa kylla olla lihomaan paasty myokaan! Laiskat paivat Ulan Batorissa ovat historiaa ja hetki sitten tutuiksi tulleet Pekingin ruuhkabussit huristelevat jo kaukana, noin 3000km pohjoiseen nykyisesta majapaikastamme Yangshousta. Etelan lampo hellii valtaviksi paisuneita lihaksiamme!

Yangshou on kaikin puolin miellyttava pikkukaupunki jota huikeat pyorehuippuiset vuoret ymparoivat kutsuvina. Matka Pekingista tanne oli aikamoista urheilua, jostain syysta ei maltettu pysya paikallamme kuin muutama paiva kerrallaan ja monta vuorokautta tuli vietettya erinaisissa kulkuvalineissa. 22 tunnin junamatka Pekingista Yichangiin kovilla istumapaikoilla kansanvaunussa, kylki kyljessa nauravien maanviljelioiden kanssa oli mukava kokemus.

Yichangista jatkoimme kevyella kymmenen tunnin rykaisylla Fenghuaniin jossa piti majailla pitempaa. Kaupunki osoittautui kuitenkin lahinna isoksi rihkamakaupaksi joten paatettiin taas nostaa kytkinta. Fenguanissa tavattiin Amerikkalainen travelleri Simat, jonka kanssa kiidettiin kohti Guilinia ja Yangshouta. Taalla on nyt vierahtanyt kolmisen paivaa. Simat on iltakavelylla.

Ei voi kylla muuta kuin myhailla partaansa (joka alkaa Eikallakin jo kasvaa..) kun taalla tepastelee. Lampo ja luonnon vehreys on saanut meidan yleensa niin kiireisen askeleen rauhoittumaan. Paivat kuluu mukavasti kuljeskellessa ja ihmetellessa. Ostettiin pari uutta suomalaista kirjaa. Niin ja nojoo; tanaan lyotiin hynttyyt yhteen kolmen Israelilaisen heppulin kanssa ja vuokrattiin kiipeilyvarusteet plus kaksi opasta paivaksi. Mutta Einari kertoo tasta lisaa. - Hessu kuittaa.

Jjuuh..heissuli vei miunkin puolesta. Tosissaan melekosta vuoristoakrobatiaa oli tanaan tarjolla kaiken kansan katseltavaksi kahden keikarin toimesta . Starttasimme jo aamusella ja saavuimme usvasta kohoaville seinamille luottavaisin mielin. Oppaamme Wind ja Sky pitivat pienet alkulatinat ja sitten mentiin- pain seinaa!

Jannittyneet kasivarret taivaisiin kurottuneena ja suonet pullistellen, jalat taynna rajahdysmaista voimaa puskien ylospain, hikiset kasvot joilla maaratietoinen ja hurjistunut ilme.. sehan oli Hamis-Hege! Vain trikoot puuttuivat. No, olihan se kylla aarimmaisen raskasta ja vaativaa hommaa, monta kertaa joutui noyrtymaan suuremman voiman edessa ja valuttelemaan maan kamaralle turvakoyden varassa. Ja eikun uudestaan! Valilla olo oli epatoivoinen ja tuntui mahdottomalta paasta edes senttiakaan ylospain, mutta muutamat onnistumiset ruhonsa ylos hilaamisessa kuitenkin ravayttivat hymyn huulille. Paivan paatteksi olo oli voipunut, mutta onnellinen. Ruhjeissakin rikastuttiin!

Nyt mielissamme kimaltaa uusi tuntematon. Kultaisten rantojen maa, jonka merituuli viela ehka jonakin onnenpaivana puhaltaa kutreissamme. Menopeleina kaksi vanhaa polkupyoraa. Oppaana yksi (mielellaan uusi) vanha kartta.. Vietnam, here we come!


Naihin hamyisiin tunnelmiin.

Reissuruunaeinari