Goood morning VietNam! Neljas paiva on pyorahtanyt kayntiin sateisessa Lang Sonissa. Ei ole paljoa huvittanut kahteen hostellin sisapihalla nojailevaan Hunter 2.0:aan koskea. Tarina menee jotakuinkin nain:
Hetki sitten viela loikoilimme etela-Kiinan auringonpaisteen hellimina Yangshoussa joenrannalla, pyoreaharjaiset vuoret sulkivat meidat hellaan huomaansa ja kaikki oli mukavasti. Ehka liiankin mukavasti! Jossain tuolla puiden katveessa tai kenties hostellin kattoterassilla kokislasillisen aaressa, meidan mielissamme alkoi itaa ajatus vielakin hitaammasta matkustamisesta. Ei riittanyt etta olemme tulleet toiselle puolelle maailmaa ransyissa junissa ja sukeltaneet tapotaysien bussien hienhajuun vuorokausiksi kokottamaan. Viela oli jotain kokematta!
Kaksi miesta, kaksi pyoraa, kaksi viikkoa, rankkasade ja hirvea kiire Vietnamiin ennenkuin viisumi menee umpeen! Siina sita on elamysmatkaa karskimallekin humanistille.
Ensimainen paiva oli taydellinen: juuri sopiva auringonpaiste ja sitten vankan aamupalan jalkeen rinkat mustekalalla kiinni tarakkaan ja ei muuta kuin menoksi. Pyorat oltiin ostettu edellisena paivana pitkien neuvottelujen jalkeen noin. 70 euroa tsipale. Halvemallakin olisi saanut mutta oli meilla sentaan sen verran tolkkua etta satsattiin naihin 18 vaihteisiin kiitureihin. Fillareiden lisaksi Yangshousta lahti mukaan pieni teltta, 3 litraa vetta, suklaata ja pari pussia suolapahkinoita.
Taydellisen paivan vastaisena yona herattiinkin sitten ikiomasta teltastamme kylmaan sateeseen. Pyorittiin pari tuntia ennen kuin laitettiin kamat kasaan ja jatkettiin. Onneksi illalla oli sentaan sattunut hauskasti kun kaksi murkkuikaista tyttoa loysi tiensa meidan huippusalaiselle telttapaikalle (joenrannalla, 20metria tienvieressa, puskan takana.). Suuressa hyvyydessan he paattivat kiiruhtaa koteihinsa palatakseen hetken paasta takaisin luoksemme - mukanaan suuret annokset nuudeliherkkua ja mehua. Siina sitten syotiin ja hauskuutettiin neitoja sujuvalla Kiinankielella.
Olimme suunnitelleet etta polkupyoraretkemme tulee olemaan mukavan leppoisaa rullailua pikkukylasta toiseen. Jostain syysta polkimet alkoivat kuitenkin hiljalleen painaa ja kavi yha selvemmaksi etta meilla ei ole yhtaan varaa viivastyksiin jos mielimme kereta kahdessa viikossa rajalle. Vielakaan emme tieda tarkalleen miten pitka matka me oikein poljettiin, varmaankin 450-500km. Maasto ei tosiaan ollut mitaan lakeaa pohjanmaata.
Suuria vastoinkaymisia ei kuitenkaan sattunut, mita nyt allekirjoittaneen takakumi kerran puhkesi ja kerran rajahti. Saatiinpahan oiva tilaisuus tutustua paikallisen pyorankorjaajan perheeseen, ja opittiin etta apu on aina lahella.
Vaikka retkemme luonne muuttuikin aika radikaalisti kesaisesta sunnuntaiajelusta Tour de Francen sateiseksi treenileiriksi, niin plusmerkkinen kokemus se ehdottomasti oli. Hyva reissu.
Nyt sitten vastikaa uutisiin ponnahtanut Viet Nam. Oli hurja lukea HS.fi:sta etta Kiina-Vietnam rajamaastossa on ollut pahimmat tulvat juuri silloin kun me kaikinpuolin tyytyvaisina kummasteltiin roimasti kohonnutta vedenpintaa ja pitkittyneita syyssateita.
Kerran meita vastaan saapui paikallisia pyorailijoita jotka kehoittivat kaantymaan ympari, joki oli kuulemma tulvinut tielle eika siita paasisi millaan yli. Meilla ei kuitenkaan ollut minkaanlaista suunnitelma B:ta silta varalta ettemme jostain syysta paasisi alkuperaista reittiamme ja rahatkin alkoivat olla tiukilla joten bussi ei tulisi kysymykseen. Siispa ei muuta kuin etiapain! Sydan jannityksesta pamppailen saavuttiin tulvapaikalle ja pyh! Mita viela, otettiin kengat pois vahan lahkeita kaarittiin.
Tanaan oli tarkoitus lahtea jatkamaan hiljalleen kohti Hanoita, jonne on viela 160km matkaa, mutta aamulla satoi aika rankasti. Miten sita vetta riittaa? Onneks ei ole enaa kiire viisumin eika rahojen puolesta. Visa Electron on osoittautunut oikein hyvaksi palvelijaks, vaikka minulla oli omia epailyksia etta Aasia olis just pahasti peittoaluetta. Kehitys kehittyy, ei voi muuta sanoa.
Tama on tosi kiva kaupunki, paljon halpoja riisi/nuudeli paikkoja ja kahviloita. Vietnamilainen kahvikulttuuri on tosin viela taysi mysteeri, ollaan juotu taalla kaikenlaista jaakahvista minimaaliseen kylmaan ekspressoon. Vahan tallaista tunnustelua tama on aina nain aluksi kun on uusi kulttuuri ja uudet kuviot.
Kirjotelkaahan kuulkaas sukulaiset ja frendit kommentteja aina kun lueskelette naita meidan kertomuksia, kun tassa ei ole mitaan kavijalaskuria niin valilla hiipii epailys etta taa blogin kirjoitus on kuin pullopostia laittais siina toivossa etta joku sen joskus lukee. :) Myos palamme kiinnostuksesta kaikkia Suomen kuvioita ja teidan kuulumisia kohtaan! Tekstiviestit on aika kalliita ja noihin kommentteihin saa mahtumaan paljon enemman niin etta rohkeasti vaan. Mailia on tietysti myos aina kiva saada.
Jepjep, nyt harhailemaan kohti nuudelikippoa! Kaikkea hyvaa sinne pohjolaan, toivottavasti lumi sataa pian ja pimeys hellittaa.
- Heikki
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
jätkät sai tehtyä sen pyöräseikkailun mitä mä oon monta vuotta jahkannu (tai no ei samaa, mut kispalla kuitenki) hyvä meno! Jotenkin arvelnkin ettei teitä tulvat pidättele :D
Suomessa viimeinkin pakkasta ja alkaa pikkuhiljaa piparit tuoksumaan. Turku on ja voi hyvin, koulus tekemistä riittää ja vkl pitäs tulla muutama vanha tuttu käymään jyväskyläst ja joensuust. Ollin kanssa soittelin eilen, Ruotsi on kuulemma maittanu. pitää siel mennä kevääl käymään. Muuten kyl menojalkaa vipattais pitemmällekin reissulle :)
Take care!
T: Heikki P.
PS.(hengessä mukana)
Moi moi pojat! Seikkailut kuulostaa huimaavilta!!
Tässä Petja-serkun ja Annin uuden asunnon tupareita juonitaan Tampereen Kalevassa. Marraskuu koitti ja tiällä on perkeleen pimmeetä. Onneks hitusen kuivempaa ku Kiinan rajalla ;)
Akatemia on edelleenki aika vaativaa, lumilautailuprokkis haukkas multaa, mutta ilmeisesti kuitenki saadaan K2:n voimin se rullaamaan ensi syksyksi.
Tällä hetkellä yksi projekteista mm. myydä suomalaisille sisustusalanyrittäjille matkoja Kiinan Shangaihin ja Pekingiin... tekemistä riittää
Muttapa mutta, kirjottelen tänne lisää kunhan tässä kerkiää. Varmaanki parin viikon sisään.
Eipä tässä ihmeempiä. Akatemia on ihmeellinen paikka ja se on lähinnä elämän sisältö
-Panu
.. ja Petu jatkaa tästä!
Terve te velikullat siellä itämaissa. Olipa mukava lukea tuota teidän "pullopostia", keep on going. Heikkihän kijoittaa niin sujuvasti, että voisi sitä tehdä halutessaan työkseenkin, vinks vinks.
Voin kuvitella, että siinä on Kiinan pojan polkumankeli ollu lujilla, kun olette viisumin vanhenemisen ja elinikäisen mielipidevankeuden pelossa sotkeneet kohti rajaa. Trilleri, epäilemättä.
Me tosiaan suunnitellaan ohjelmaa huomisiin tupareihin. Käydään piilottamassa pulloja kämpän ja baarin välille ja piirretään siitä kartta ja kirjoitetaan karttaan lorumuotoisia vihjeitä. Loppu tulee olemaan historiaa.
No, pitäkää nyt itsestänne huoli, Panu kero just uskomattomia juttuja teidän Kiinaan-pääsystänne. Maittavia nuudelisoppia!
TJ55!
Kohta pois ja just laitoin yhen työhakemuksen menemään, jejej. Kuopiossaki pikkuhiljaa alkaa pakkaset paukkua, samoin Joensuun kylmimmässä paikassa, Kontiorannassa. Vielä viimeset leirit eessä, movettaa vois. Muuten ei ihmeitä tosiaan. Kirjotelkaa siis ihmeessä tarinoita, kyllä näitä luetaan ja mukava on kyllä lukee ku tietää, että ite ei oo minnekään lähössä. :D Tosin, joulukuun alussa Ruotsiin ;P
Helou jätkät!
Mahtavaa menoa täytyy sanoa ja on kyllä vipinää ollu teillä-varsinkin tuo fillarireissu oli tosi extremetapaus :)
Tänne meille Helsinkiin kuulupi ihan hyvää, mulla on Kuopiossa yksityisnäyttely jo tammikuun alusta aukeamassa ja tässä Moonan hoidon ohella yritän työstää uusia maalauksia. Siinä ei paljon inspistä voi ootella-vaan tytön unia ;)Mutta hyvä fiilis. Ja uutta kotia etsiskellään täältä päin..Juha haluaisi tietty kans ehtiä tehdä kans omia juttujaan, työ vie välillä turhan paljon aikaa, mutta onneks on viikonloput! ja tosi mukavia bileitä yms.tapahtumia on olluki. Sää vaan on vähän...syksyisen ankea. Mukavampia säitä teille ja tsemiä jatkoon! Luen teidän reissublogia niin usein kuin ehdin vaan! t. Maria :D
No terrrvee! :)
Kuulin Heikiltä tästä paikasta tästä paikasta tuossa viime viikolla, ja nyt lopulta löysin tänne: unohdin osoitteen, ja jouduin paikallistamaan mestan googlailemalla :P
Mutta oli kyllä mahtavaa päästä lukemaan miehien kuulumisia ja kokemuksia! Olin jo useasti miettinytkin, että miten ne sankarit on siellä pärjännyt. Ei voi kyllä olla muuta kun iloinen jätkien puolesta kun noita juttuja lukee. Itsekin jostain tuollaisesta reissusta haaveilen. Toivottavasti saan aikaiseksi :)
Tosiaan itsekin olen saanut vähän kultturi eroja ihmetellä, vaikka en nyt Ruotsia kauempana olekaan. On noi ruottalaiset vaan välillä niin kummaa väkee :D
Hienoa, että jaksatte pitää tällaista blogia. Aion kyllä nyt liittyä tämän blogin vakiolukija kuntaan Saa täällä syksyisessä Skandinaaviassakin lukea, että edes jossain paistaa aurinko. Osaan nimittäin samaistua noihin tulva tunnelmiin: täällä melkein Atlanttin rannalla sataa PALJON syksyisin.
Lycka till!! :)
Olli
Ps. En lähtis mukaan noihin "once in a lifetime kommentteihin. Miksi te ette voisi tehdä tosta jokavuotista talvilomaa? :D
Myöhästyneet Einonpäivä onnittelut Eikalle! Mukava lukea juttujanne ja seurata jalanjälkiänne netistä. Pitäkää huolta itsestänne! Terv. Tarja, Pertti ja Antti
vitja miten huippua ! :-------- )
melkein yhtä huippua ku stalkkeroida jostain galesta tämmösenki osote.
hyvää reissun jatkoa ja viimeisiä rauhallisia hetkiä ennenku nää vikat kuopiojuntit tullee sinne.
pitäkää roopesta huolta ettei se kuole:---(
<3: katja
Moi Hessu ja Eikka,
yritän nyt taas jos tää onnais. Viimeksi tuli kirjotettua vaikka mitä ja se ei sitten kuitenkaan näkynyt.
Terkut siis meiltä kaikilta Hyvärisiltä täältä Helsingin Koreankadulta. Pojat jakselee ihan hyvin, mitä nyt oltiin taas viikko Simpun kanssa lastenklinikalla. Sillä oli astmakohtaus ja sit keuhkokuume siihen päälle. Nyt jo terveempi. Iloinen ja puuhastaa ja on kohta 5 yötä nukkunu vaan 2-0 herätylksellä. Ihmeissään ollaan mistä nyt tuulee. Ehkä tää yöelämä lopulta olis päättymässä. Joonatan voi hyvin ja viihtyy päiväkodissa. Kovasti odottaa joulua ja lahjalista on pitkä... Aleksi käy töissä ja lähtee taas kohta työmatkalle New Yorkiin 4 päiväks. Onneksi mummo tulee apuun. Malla onkin lähdössä Israeliin joulukuun puolessavälissä 4 viikoks.
Pitäkää itsenne mihinä ja nauttikaa valosta ja lämmöstä - kaikilla sitä ei ole :)
Terkuin, Elina sisko,Aleksi, Joonatan ja Roni
Lähetä kommentti