Pullo 2-tahtioljyy, Kopchai Lai Lai!?

Sawaidii! Eli tervehdys Laosista.

Loikkasimme toissapaivana rajan yli tanne reppureissaajien suosimaan Laosiin, Mekongin vartta ihmettelemaan. Syyna maisemanvaihtoon oli oleskelulupamme pikainen paattyminen Vietnamin puolella. Tassapa tarinalle jatkoa..

Saavuimme siis kolmen viikon pyoramarathonin jalkeen valtavankokoiseen Hanoihin. Jo esikaupungin kohdalla luulimme toiveikkaina olevamme ydinkeskustassa. Ehka edellisviikkojen samoilu vuoristoteilla ja kylissa, seuranamme elaimet ja paikalliset, oli sumentanut arviointikykymme. Ehka.

Hanoissa tehtavana oli loytaa tuttaviemme Anssin ja Riikan lukaali. Etsintoja hankalaoitti puuttuva osoite seka puhelinnumero. Huippuunsa hijoutunut vainumme paljasti kuitenkin olinpaikkansa tuossa tuokiossa ja kohta tornimaisen talon keittiossa kayskenteli kaksi pyoramatkan kuluttamaa urhoa. Lamminhenkinen isantavaki viittiloi meidat 4. kerroksen vierashuoneeseen ja siita tuli sijaiskotimme seuraavaksi 6 paivaksi. Suuri kiitos siita, Anssi ja Riikka!

Olimme jo etukateen mietiskelleet pyorista luoupumista Hanoissa, mutta tapaamamme kaksikko Robert ja Richard (kuvassa) tekivat asiasta todellisen. Richard oli jo vanha tuttumme Kiinanmaalta ja han oli jo aikaisemmin ilmoittanut halukkudestaan kaksipyoraisiamme kohtaan. Robertiin tormasimme aivan sattumalta, juuri kun olimme luovuttamassa toista Hunteriamme Richardille. Ehka korkeampi voima kavaisi vierailulla, silla hetken paasta meidan kaksi pyoraa ja teltta olivat tiessaan, fillaritarinaa jatkoi uusi uljas parivaljakko.

Mita tehda pyorista pulitetulla 2 miljoonalla dongilla? No, ensin taytyy hetken mielijohteesta saada idea vanhan moottoripyoran hankkimisesta, sitten tavata tyyppi joka tuntee toisen tyypin, jolla on juuri sellainen hallussaan. Sen jalkeen tulee tavata kyseinen tyyppi ja ihmetella hetki hanen tarjoamaansa kapistusta, sitten tinkia hinnasta puolet pois ja sitten tehda kaupat. Suunnilleen edellista kaavaa noudattaen olemme nykyaan valkovenalaisen, sodanaikaisen MINSK- moottoripyoran onnellisia (rahattomia) omistajia. Vuoristojen Muuliksi kutsuttu 2-tahti kapine lepailee nyt vasyneena hostellin katoksessa. Tulihan silla puoli tuhatta kilometria ajeltuakin.

Viimeiset kolme paivaa olemme jyranneet maanteita ensin Vietnamissa ja sitten taalla Laosissa. Teimme niin sanotusti Kiinat Vietnamin viisumimme kanssa, silla taas oli tulipalokiire ylittaa se perhanan raja. Lahdimme viisumimme viimeisena aamuna kohti lahinta rajanylityspaikkaa. Se oli neitsytmatkamme Minskilla, eli luottamusta vanhaan palvelijaan loytyi. Onneksi Minsk osoittautui luottamuksemme arvoiseksi ja matka taittui joutuisasti. Karttaahan meilla ei tietenkaan ollut, mutta onni potki meita oikeille poluille. Kilometrit vilistivat, mutta paivan paahde alkoi muuttua iltahamaraksi ja meidan oli pakko heittaa pyora parkkiin. Matkaa rajalle oli enaa 50 km. Luvaton maassaoleskelu alkoi puolenyon jalkeen. Uppista.

Rajalla tuimat virkapukuiset miehet katselivat meita oudoksuen. Ronklattavan peltiruunan selassa kaksi nokinaamaa ja hirvea bensan ja oljyn katku. Ei pojat, eiii nain. Mutta ehka juuri vahemman viehkea esiintymisemme vauhditti meita pois Vietnamista, silla passintarkastuksessa ei onkelmia ilmennyt. Rajavirkailija otti muutaman dollarin omaan taskuunsa viivastymiskorkoja. Sekos meita hymyilytti!

Nyt nautiskelemme Laosin sylelevasta ilmapiirista ja Mekongin tuulista Tahkhekin pikkukaupungissa. Reppureissaajat ovat kansoittaneet paikalliset hostellit ja tunnelma on todella miellyttava ja rento. Tarkoitus on lahtea lahipaivina takaisin Vietnamiin, heittamaa toinen 15 paivan rykays etelaan. Huolestuttaa vaan, malttaako taalta minnekaan lahtea.. pitanee kysya Minskilta.

t.einO