Hanget korkeat nietokset?

Laosista kuuluu kummia!

15. Joulukuuta tepasteli reissukaksikko pahaa aavistamatta Vientianen katuja. Tama Laosin paakaupunki on seurakunnaltaan noin Helsingin kokoinen. Vanhoina konkareina olimme jo muutamassa paivassa ottaneet kulmat haltuun ja askeleemme kopisivat itsavarmuutta.

Vietnamista ylitimme Laosin rajan kavellen, ja siina missa keskiverto seikkailija suunnistaa raja-aseman jalkeen kohti vilkkaina huitovia bussien sisaanheittajia, me pojat jatkoimme patikkaa. Mina olin saanut Vietnamissa liftihyttysen pistoksen, ja oireet nakyivat nyt niin etta hetimiten maahan saavuttuamme kokotimmekin jo kuorma-auton kyydissa matkalla pohjoiseen. Pitkasta aikaa meilla oli selkea maaranpaa; ystavamme Joose Huopio ja Roope Hakkarainen saapuisivat Vientianeen muutaman paivan paasta.

Olimme jo siina uskossa ettei mikaan meita enaa hetkauta, mutta niin vain kaikuivat riemunkiljahdukset Hotel Plazan edustalla 15. 12. kun pojat tepastelivat rinkat selassa heiluen ja vaalea virne naamoillaan meidan luo. Kaikki muuttui akisti; kun lahdimme Hotel Plazalta kohti omaa vaatimatonta hostelliamme emme enaa olleet kaksi vaan nelja. Uusi ryhma alkoi hakea muotoaan sina iltana Mekong-joen varrella hedelmasheikin aaressa. Nyt kuljemme jo kuin olisimme olleet yhdessa iat ajat, vai mita Eino?

Aivan niin. Mina olin 15.12. hamillani luuriini ilmestyneesta salaperaisesta viestista:
"Moroo! Ollaan tanaan perilla Vientianessa, tuutteko asemalle vastaan!? "
Ooh. Oliko kauan sitten Suomessa sopimamme suunnitelma sittenkin toteutunut ja Joose ja Roope ihan oikeasti taalla! Waau! Ei voi olla, Heikki, nyt mentiin!

Ja niin todella oli. Kaksi ihan juuri sellaista iloista ja riemukasta Joosea ja Roopea asteli kohta kanssamme rinnatusten ja kertoili hurjia tarinoita Suomen 30 asteen pakkasista ja 2 metrin kinoksista Kuopion torilla, johan nyt! Juttujen ja tarinankerronnan lomassa aloin todella ymmartaa etta talla porukalla sita mentaisiin sitten seuraavat kolme kuukautta.

Kyllahan se toki vaikuttaa kun on kahden sijasta nelja kommeltajaa. Nakisinkin nama ensihetket eraanlaisena yhteensulautumisprosessina. Kuullostellaan ja kummastellaan toisiamme ja ennenpitkaa sitten virittaytydymme yhteisille rauhan ja rakkauden aaltopituuksille, jossa kaikki asiat sujuvat taydellisesti ja maan paalle laskeutuu ikuinen onni. Muutaman viikon se ottaa.

Kavimme etsimassa ensilumia turistien suosimasta Vang Viengista. Hankiisista ei varsinaisesti voinut puhua, mutta lilluskelu joessa vanhoilla traktorinrenkailla rauhoitti mukavasti turhilta joulukiireilta. Muutama tonttukin nahtiin. Ylihuomenna on Jouluaatto ja aikeissamme on paeta kaupunkien hulinaa alas etelaan ja virittaytya oikeaan tunnelmaan. Tip tappia ja muita vastaavia varten ostimme torilta kitaran. Ohjelmassa lienee luvassa myos joulunaytelma, nythan meilla alkaa olla tiernapojat kasassa.

Heikin jouluterveiset lahtevat kotiin: Aitille, Iskalle, Pekalle, Elulle, Aleksille, Ronille, Joonatanille, Lauralle, Jukalle, Vilholle, Eevalle, Kerasen Klaanille, Nonolle ja Tikrulle - Hyvaa Joulua! Nauttikaa joulurauhasta ja olkaa iloksi toisillenne. Myos ystaville samaten: oikein mahtaisaa joulua! Jej.

Eikka lahettaa hyvan joulun toivotukset: Aitille, Valtsulle, Isille ja Ullalle ja tytoille ja Tepsulle, Huopioille ja kaikille sukulaisille. Niiralan kolleille ja kissoille jouluja ja muutenkin Kuopion kamuille ja myos Panulle ja Heikille Turkuun! Tunnelmallista ja rauhallista Joulua!