Savimajoista pilvenpiirtajiin

Kap!

Taytyy alkuun sanoa, etta suunnitelmat ovat muuttuneet ja suunta on vaihtunut kuin vauhkoisella hevosella, matkatoverimme Roopekin paatti jaada ratsun selasta matkan varrelle.
Nyt kuitenkin tamanhetkinen olinpaikkamme on Thaimaa ja edelleen miljoonapainen Bangkok.

Tapahtumasarja sai alkunsa Don Detissa, jossa punnitsimme Cambodian ja Thaimaan etuisuuksia ja haittoja. Roope taasen mietti saarelle jaamista, miellyttyaan suuresti riippumattoiluun ja rauhaisaan saaristoelamaan. Mietintamyssyssa myllersivat jarkipuheet, halut ja toiveet.
Niin sitten lahtopaivana minulla, Joosella ja Heikilla oli suunta kaannetty kohti Thaimaata, Roopella kohti omaa riippumattoa. Hyvastelimme toisemme ja toivotimme onnea matkaan. Thaimaassa tavataan!

Linja-autoilimme siis ensiksi Ubon Ratchastaniin, keskivertokaupunkiin Thaimaan mittakaavassa. Laosin hiekkaisten kylateiden ja savimajojen jalkeen, oli tunnelma kuitenkin kuin olisi Eurooppaan putkahtanut.

Viettamamme paivat Ubonissa osittivat meille, etta naennaisesti tylsa ja mitatonkin kaupunki voi yllattaa. Tapasimme mukavia ja avuliaita thaimaalaisia, joista erityisen maininna saa herra Keaw. Ystavallinen, iakkaampi herrasmies tuli esittaytymaan kysellessamme ihmisilta tieta juna-asemalle. Hetkea myohemmin istuimme jo hanen autossaan matkalla janoitsemaamme maaranpaahan.

Taman sattuman perusteella en olisi uskonut etta kymmenisen tuntia myohemmin, kun juna nytkahti kohti Bangkokia, toisi sama mies meidat autollaan takaisin asemalle ja antaisi viela hyvastiksi hedelmapussukan. Nain kuitenkin tapahtui, ja paivan aikana nakemiamme ja kokemiamme seikkailuja ei lue matka-oppaan sivuilla.

Ensiksi kavimme uuden ystavamme kanssa Buddhalaisilla temppeleilla, jossa valkokaapuiset meditoijat istuivat hiljaisuudessaan. Etaanpana vanhan munkin hauta kohosi kuin tyhjasta massivisena kultaa kimaltelevana puoliympyrana. Munkin polttohautauksen jalkeen hautaan ripoteltu tuhka oli puhtaan valkoista, normaalin mustanharmaan sijasta!

Taman jalkeen suuntasimme ulkomaalaisten Buddha-munkkien syrjaiseen metsaluostariin. Oranssikaapuiset munkit kayskentelivat temppeleilla askareissaan. Tunnelmassa oli kuitenkin jotain erikoista, silla kaavun alta pilkottavat kasvot kuuluivat vaaleille lansimaalaisille naapureillemme. Juteltuamme hetkisen eraan austraalialaisen noviisin kanssa saimme hanelta kutsun munkkien kahvihetkelle. Otimme ehdotuksen kunnioittavasti vastaan ja kohta istuimmekin kymmenien munkkien keskuudessa, rupattelemassa kanssaan meditaatiosta ja mielen valppaudesta. Ainutlaatuinen kahvihetki jai mieleemme kiehtovana ja myyttisena kokemuksena. Illemalla kavimme viela tutustumassa opettaja-Keawin yliopiston suuriin rakennuksiin, kymmenetuhanisne oppilaineen ja paasimmepa maistamaan myos paikallista kouluruokaa.

Paivan suotuisat ja ihmeelliset sattumat jattivat kestohymyn kasvoillemme ja 12 tuntia hyisenkylmassa Bangkok-junassa menivat leikitellen. Opettipa kokemus myos jotain paikallisten ihmisten avuliaisuudesta ja pyyteettomyydesta, joka tulee niin vilpittomana ja yllattaen.

Nyt Bangkok kuhisee edessamme. Ja takana ja molemmilla sivuillakin. Valtavia pilvenpiirtajia pisnesmiehineen, skytraineja suhaamassa ristiin rastiin ja mutkittelevia, 4-kaistaisia valtateita tuhansine peravaloineen halkoo useampia keskusta-alueita omaavaa jattilaista.

Onneksi hostellialueemme on rauhaisammalla aluella ja tanne pilvenpiirtajat siintavat vain silhuettina kuultavasinista taivasta vasten. Taalla leijalee vain italialais-thaimaalaisen ystavamme paistaman pizzan tuoksu.

Jatkoa ajatellen asiat ovat viela auki. Roope taytyy saada houkuteltua mahdollisimman nopeasti takaisin seuraamme ja nauttimaan Thaimaan ihmeista. On myos muuan toinen missio: Thaimaan viisumi. Asian tiimoilta meidan on viikon sisaan vierailtava jossain Thaikkujen naapurimaista. Laosissa, Cambodiassa tai Malesiassa hankkimassa tuo visainen viisumi.

Eiska-Matti